Juhannus on ohitettu ja elämä jatkuu laumassamme yhtä jäsentä pienempänä. Nanuk Noa muutti uuteen kotiin juhannusaattona. Noa sai uuden hyvän ja rakastavan kodin Keminmaalta, siellä on kavereina schipperke Nemo ja japaninpystykorva Nelli. Noalla on mennyt muuton jälkeen hyvin, leimautunut laumaansa ja emäntäänsä.

Tytöt on vielä kotona, haluan vähän seurata heidän kehittymistään. Yksi ainakin jää kotiin ja ehkä toinenkin. Aika näyttää. Yksi tyttö on vapaana ainakin, jos halukas ostaja löytyy.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ihanaa maidon sulattelua ja yhdessäolosta nauttimista. Ensi yönä pennut täyttää 2 viikkoa ja kaikilla on nyt silmät auki. Ihanat tumman siniset napit!

Onnellinen kasvattaja. Penikoiminen meni hyvin ja nopeasti. Helmiina hoiti hommat itse, minä katsoin vierestä miten hyvin luonto on asiat järjestäny. Kun pentu pusseineen putkahtaa ulos, emä repii heti pussin auki, syö sen, sen jälkeen nuolee pennun puhtaaksi. Pennut "itkee", kuten ihmislapsetkin heti synnyttyään. Seuraavaksi ne heti osaa hakeutua nisälle ja sitä imemistä sitten jatkuukin muutama viikko.

Emän elimistö on tietenkin kovalla rasituksella, maidon tuotantoon ja kropan palautumiseen menee paljon energiaa. On erittäin tärkeää huolehtia emon hyvästä ja tasapainoisesta ruokinnasta. Pienen pennun pentunappuloita on koko ajan tarjolla, saa syödä niin paljon kuin haluaa. Lisäksi päivittäin, vaihdellen, tarjoan naudan jauhelihaa, viiliä, kermaviiliä, raejuustoa, kalkkunanakkeja, broilerin ohuita leikkelesiivuja, puruluita, kuivaa leipää, pennun pehmoista ruokaa ja aina pitää olla tarjolla raikasta vettä.

Oma rauha emolle ja vastasyntyneille on ehdottomasti järjestyttävä. Pidän kaksi viikkoa niin että vain oma perheeni saa katsoa, koskea pentuihin ei saa kuin minä. Emo voi hermostua häiriinnyttyään niin pahoin, että voi hylätä tai vahingoittaa pentujaan. Kaksi viikkoisina silmät aukeaa ja rupee löytymään jalat alle. Nythän ne menee eteenpäin maata pitkin mahallaan. Tuoksuttelen " imppaan" jokaista vauvaa, joka päivä. Juttelen niille, silitän ja paijaan, emän tiiviin tuijotuksen alaisena.

Helmiina käy hyvin pikaisesti pissulla ulkona. Heti kun asia on hoidettu, vimmatulla vauhdilla vauvojen luo. Ihan näkee, miten se laskee joka pennun, onko kaikki varmasti pysyny sen ajan tallella. Luulen että Helmiina on yksi niistä koiramaailman parhaista äideistä! Ihailen sen uhraavaisuutta ja huolenpitoa. Kun tiedän koirissa olevan sellaisiakin joilla ei ole alkuunkaan hoivaviettiä. Ihminen jos joutuu alusta asti pennut huoltamaan, joutuu tosi lujille.

Tässä vauvat, kolme reipasta tyttöä ja yksi poika.

Katsoin että vuosi mennyt siitä kun viimeksi tänne kirjoitin. Odotuksissa schipperken kevätpentuja. Kaikki merkit viittaa siihen että pentuja olisi tulossa.

Päivät kuluvat vilkkaasti tämän lauman erilaisia tempauksia seuratessa. Viisikon nuorimmat jäsenet, schipperke Adalmiina ja kleinspitz Nelli pitävät edelleen vauhtia yllä. Molemmat tytöt täyttivät helmikuussa vuoden. Näyttelyissä oltu muutama kerta ja nyt Vaasan kv näyttelyyn on ilmoitettuna Nelli.

Tässä kuva laumastani. Lunnikoira Helga, schipperke Helmiina, kleinspitz Nelli, schipperket Adalmiina ja Niki